Suomen Kansainvälisen Senioritanssin Liitto ry:n Ilo oppia ja ohjata -hankkeessa toteutetut työpajat olivat erittäin onnistuneita. Kaikissa kolmessa työpajassa pohdittiin osallistujien vahvuuksia ja kehittymistarpeita ohjaajana toimimisen näkökulmasta. Työpajat olivat osallistujiensa näköisiä, sillä päivät rakennettiin pitkälti heidän omien kehittymistarpeidensa pohjalta. Osallistujien taustat olivat moninaiset: mukana oli senioritanssijoita, joiden ajatuksissa siintää kouluttautua tulevaisuudessa ohjaajaksi. Ryhmissä oli myös vastikään senioritanssin ohjaajakoulutuksen käyneitä henkilöitä, kuten myös vankan kokemuksen omaavia senioritanssiohjaajia. Lisäksi mukana oli senioritanssin aluekouluttajia ja -kehittäjiä. Iloksemme Kouvolassa pidetyssä työpajassa oli mukana muiden tanssiliikuntalajien ohjaajia ja tanssinopettajia. Mikä rikkaus! Toki ryhmän heterogeenisuus tuotti luonnollisesti välillä haastetta niin työpajan vetäjälle kuin myös ryhmäläisille. Mikä loistava mahdollisuus oppia uusia asioita itsestään ja ryhmässä toimimisesta!

Onnistuneen työpajan resepti

Ryhmien monimuotoisuudesta huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä, Osaavat ohjaajat -työpajat koettiin onnistuneiksi. Yksi osallistuja kirjoitti ajatuksistaan seuraavasti:

Ajattelin ensin, ettei onnistu näin erilaisista taustoista tulevien työpaja. Olin väärässä!

Suurin kiitos työpajojen onnistumisista kuuluu osallistujille. He jakoivat heti ensi metreillä toiveitaan ryhmässä toimimiseen liittyen: Mikä tuo minulle turvallisen ja hyväksytyn olon tässä ryhmässä? Mitä pelisääntöjä toivoisin tässä ryhmässä olevan? Kirjasimme pelisääntöihin esimerkiksi toisten kunnioittamisen, mikä tarkoitti esimerkiksi sitä, että kun yksi puhuu, muut kuuntelevat. Kunnioitukseen kirjattiin myös jokaisen mielipiteen arvostaminen.

Pelisääntöjen luomisen lisäksi osallistujat pohtivat omaa panostaan työpajan onnistumisen suhteen: Mitä on itse valmis tekemään sen eteen, että päivästä tulee onnistunut? Saimme mahtavan listan erilaisia asioita, jotka kuvastivat osallistujien asennetta yhteistoimintaan ja vahvaa sitoutumista: ”olen kiinnostunut”, ”olen avoin ”, ”kuuntelen”, ”olen oma itseni”, ”olen positiivinen”. Ryhmän jäsenillä oli yhteisesti jaettu vastuu myönteisen, turvallisen ja avoimen ilmapiirin luomisessa. Todellista yhteen hiileen puhaltamista!

Omista vahvuuksista liikkeelle

Työpajoissa lähdettiin liikkeelle asioista, jotka jo ovat hyvin. Osallistujat pohtivat omia vahvuuksia ja asioita, joissa he ovat hyviä tai jotka ovat heille helppoja. Ilolla katselin sitä osallistujissa tapahtuvaa muutosta, kun he pääsivät kertomaan omista vahvuuksistaan: katse kirkastui, ryhti kohosi, kasvoilta heijastui tyytyväisyys. Omista vahvuuksista kertominen ei ollut kuitenkaan kaikille helppoa. Mistä tämä johtuu? Ehkä emme ole tottuneet miettimään asioita, joissa olemme hyviä tai jopa erinomaisia. Osallistujilta saaduissa palautteissa kävi ilmi, että jo se, että pystyy tunnistamaan omat vahvuutensa, koettiin arvokkaaksi.

Uusia oivalluksia

Työpajoissa hämmästelin ja ihastelin osallistujien avoimuutta kertoa kokemuksistaan ja kohtaamistaan haasteista. Kaikilla oli samansuuntainen tavoite: me olimme jokainen oppimassa ja samalla jakamassa osaamistamme muiden hyväksi. Yhteinen jakaminen selvästi yhdisti ja vahvisti ryhmien me-henkeä. Tässä eräs palaute työpajasta:

Työpajasta teki onnistuneen osallistujien erilaiset näkemykset ja kokemukset.

Osallistujat oivalsivat, miten valtavan antoisaa ryhmässä toimiminen on. Kaikilla on jotakin annettavaa ryhmälle, ja jokainen myös sai itselleen jotakin.

Nyt on helpompi kysyä apua muilta ohjaajilta, kun tulimme työpajassa tutuiksi toistemme kanssa.

Onnistuin löytämään hyvän ryhmän, jossa kaikilla on samanlaisia haasteita ja jossa selvitämme niitä yhdessä.

Työpajoissa käsiteltiin asioita, jotka osallistujat kokivat oman osaamisen kannalta tärkeänä. Jaoimme kokemuksia esimerkiksi palautteen antamisesta ja sen saamisesta sekä keskustelimme ”korjaavan” eli rakentavan palautteen merkityksestä oppimisen kannalta. Tässä yhden osallistujan kirjoittama oivallus:

Oivalsin, että kielteinen ja myönteinen palaute voi olla yhtä arvokasta.

Oman osaamisen kehittymisen kannalta palautteen saaminen on tärkeää. Mutta jos kukaan ei anna palautetta, niin onko kaikki silloin hyvin? Aika ajoin on hyvä kysyä ryhmältä heidän odotuksistaan ja toiveistaan.

Opin, että on tärkeää pyytää ryhmältä palautetta.

Työpajoissa pohdittiin myös virheitä ja omia epäonnistumisia. Miksi puhumme virheistä tai annamme ajatuksissamme tilaa ja aikaa pohtia asioita, joissa epäonnistuimme? Asian voi nähdä myös positiivisessa valossa: voimme vain onnistua tai oppia. Epäonnistumisten sijaan voi kiinnittää huomiota oppimiseen: mitä opin tästä kokemuksesta? Virheiden sijaan voimme ajatella, että on vain variaatioita ja erilaisia tapoja toteuttaa asioita. Tällainen pieni muutos ajattelussa on yksi konkreettinen asia, jolla voi muuttaa suhtautumistaan itseensä ja muihin. Kuten eräs osallistuja totesi:

Oivalsin, että on tärkeää sallia itsensä mokata.

Oppia muilta

Osaavat ohjaajat -työpajoissa pohdittiin omaa oppimista. Yhteinen kokemusten ja osaamisen jakaminen vaikutti siihen, että osallistujat oppivat ja saivat vinkkejä muun muassa tanssinohjaukseen muilta ryhmäläisiltä. Miten esimerkiksi vaikeaksi koettu askelikko kannattaa pilkkoa osiin tai mikä mielikuva voi helpottaa tietyn askelikon oppimista? Miten minun ohjaajana kannattaa sijoittautua ryhmäläisiin nähden, kun opetan koreografian eri osia?

Ohjaajana on hyvä miettiä ja kirjata näitä asioita ylös, kun valmistautuu ohjaukseen. Opimme myös, että jos ei ole tullut käyttäneeksi hokemia ja lorutuksia, niin niitä kannattaa harjoitella, sillä ne auttavat tanssin koreografian opettelussa. Lorutuksia voi harjoitella esimerkiksi omien arkiaskareiden lomassa!

Helsingissä pidetyssä Osaavat ohjaajat- työpajassa harjoiteltiin lähtölaskuja: Miten antaa ryhmälle merkki tanssiin lähdöstä ilman musiikkia ja musiikin kanssa siten, että kaikki pääsevät yhtä aikaa liikkeelle? Voiko äänenpainoa hyödyntää lähtölaskussa tai jotain muuta sanatonta merkkiä? Saimme näytteitä erilaisista lähtölaskuista ja pohdimme, mikä niissä oli hyvää ja mitä voisimme ottaa itse käyttöömme.

Työpajoissa jaettiin ideoita tanssikoreografioiden helpottamiseksi siten, että kaikki tanssitunnin osallistujat saavat onnistumisen kokemuksia. Miten esimerkiksi harjoitella tiettyä askelikkoa hitaammassa tempossa tai mitä askelikkoja kannattaa jättää aluksi koreografian opetteluvaiheessa pois?

Kaikissa työpajoissa käytettiin Senioritanssin ohjaus 1 -peruskurssin tanssiaineistoa, osassa enemmän, osassa vähemmän. Tähän liittyen saimme myös kehittämispalautetta: Tanssiharjoituksia olisi voinut olla enemmän. Otamme tämän toiveen huomioon ensi vuoden työpajoja suunniteltaessa ja maaliskuussa pidettävien Kokemustenjako -työpajojen osalta.

Kansainvälisyyttä tullaan korostamaan viestinnässä

Työpajoissa nousi tarve kehittää senioritanssin tiedotusta ja markkinointia. Lajin nimi, senioritanssi, herättää ihmisissä erilaisia mielikuvia; esimerkiksi joillekin sana senioritanssi merkitsee istuen tehtäviä tanssiliikkeitä. Monesti kuulee puhuttavan siitä, että lajin nimi on harhaanjohtava, sillä senioritanssia tanssivat muutkin kuin seniorit. Yhdessä työpajassa kuulin, että jopa seniorit voivat vierastaa senioritanssia, koska eivät koe olevansa vielä senioreita. Ja olihan meidänkin yhdessä työpajassamme mukana seitsemänkymppisiä osallistujia, jotka eivät kokeneet olevansa vielä senioreita.

Me emme kuitenkaan voi vaihtaa lajin nimeä, sillä Senioritanssi on kansainvälinen liikuntalaji, jota tanssitaan 16 maassa – samoja tansseja tanssitaan siis ympäri maailman! Läheskään kaikki eivät tunne tämän kansainvälisen liikuntalajin taustaa, joten meillä, senioritanssin harrastajilla, ohjaajilla, kouluttajilla ja aluekehittäjillä, on merkittävä rooli lajin tietoisuuden nostamisessa. Meidän tulisi olla ylpeä lajin kansainvälisestä taustasta, joka esperantoajatuksen tavoin yhdistää ihmisiä eri puolilla maailmaa.

Tampereella pidetyssä työpajassa heitettiin ilmoille idea ottaa taas tehokkaammin käyttöön laajempi versio liikuntalajimme nimestä. Ehdotus sai kannatusta kaikkien osallistujien kesken. Niinpä pyrimme tulevassa tiedottamisessa käyttämään sanaparia kansainvälinen senioritanssi, mikä tuo paremmin esille harrastuksemme laajuutta. Onhan se ilmaistu siten myös liittomme nimessä!

Lopuksi

Yksinkertaisten asioiden merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Jo se, että kohtaamme toisen ihmisen hyväksyen ja arvostaen, kiinnitämme huomiota positiivisiin asioihin ja vahvuuksiin, olemme aidosti läsnä ja olemme omia ihania itsejämme, saa aikaan valtavan onnistuneen Osaavat ohjaajat -työpajan.

Tässä vielä joitakin palautteita, joita osallistujat oppivat ja oivalsivat työpajan starttipäivässä:

Ryhmän tuki on kullanarvoinen.

Oivalsin, että jokaiselta ohjaajalta on jotain opittavaa.

Opin, että ihmisillä on jokaisella jokin vahvuus.

Opin, miten kehittymistarpeita lähdetään työstämään.

Oivalsin, että voin vielä oppia uutta.

Opin yhteishenkeen puhaltamista.

Työpajojen osallistujat kokoontuvat seuraavan kerran yhteen ensi vuoden maaliskuussa, jolloin he pääsevät vaihtamaan kokemuksia oman osaamisensa kehittämiseen liittyen Kokemustenvaihto -päivissä. Kiitollisin mielin jatkamme yhteistyötä Osaavat ohjaajat -työpajojen osallistujien kanssa.

Mikäli Ilo oppia ja ohjata -hanke saa jatkorahoituksen opetus- ja kulttuuriministeriöltä, niin seuraavat Osaavat ohjaajat -työpajat käynnistyvät syksyllä 2020 mm. Savon, Pohjanmaan ja Lapin alueilla. Tule mukaan! Tarkemmat paikka- ja aikatiedot ilmoitetaan myöhemmin. Ilmoittautuminen työpajoihin käynnistyy keväällä.

 

Artikkelin kirjoittaja Taru Tanskanen toimii Ilo oppia ja ohjata -hankkeen suunnittelijana ja Osaavat ohjaajat -työpajojen luotsaajana.